Se on nytten sillälailla, että kesä pääsi yllättämään sananmukaisesti ihan puskista. Ensin on tolkuttomasti lunta, pimeää ja synkkää ja ei mitään tietoa edes keväästä. Ja sitten yhtäkkiä, PIM, lehti puussa ja kansa vaeltaa crokseissa ja shortseissa.
Tässä välissä on myös päässyt tämä lukuvuosi finaaliin. Siinä mielessä ihan kiitettävästi, että ensimmäisen vuoden kaikki kurssit on tullut suoritettua ja sekös se minua ilahduttaa. Viimeiset viikot olivat hermoja raastavaa puurtamista ja puuhkumista. Nyt sitten lomaillaan. Tai no, vieroksutaan töitä ihan koko kesä. Loisin hyvällä omalla tunnolla yhteiskunnan minulle suomilla ja jopa myöntämillä tukijutuilla. Olen toki niistäkin oman osansi veroina ja eläke ja sun vaikka minkälaisina maksuina maksellut. Se oli sitä yrittäjän elämän onnea. 15 vuotta painat kuin pieni elukka töitä ja tulee yks kaunis aamu ja huomaat olevasi ihan burnout ja ISMO tilassa.. No ismo ei ole mies vaan Ihan Sama Mulle Oikeesti.. =) Mutta siitä on nyt muutama vuosi ja nyt alkaa paistaa auriko tähän kotoisaan risukasaankin. Nyt on siis ns. loman aika. 16 ihanaa pitkää viikkoa. Kirjaa. Palapelejä. Ruskettumista parvekkeella nuorison traumatisoitumisen uhallakin. Kesäisiä kaffitteluja torilla. Pussikaljaa.
Tässä tuli myös vanhennuttua vuodella. Ja vaikka ikä näyttää paperilla keski-ikää ja lapseni väittää minun olevan murrosiässä niin täytyy sanoa, että on hienoa olla juurikin tämän ikäinen. Elämä on potkinut joskus turhankin rankalla otteella, mutta kieritty on, monenlaisessakin mudassa, mutta siitä se hipiä vaan on paremmaksi tullut ja edelleen sitä porskutetaan menemään. Lomallakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti