Tänä aamuna, nököttäessäni jälleen kerran bussipysäkillä aivan liian aikaisin, analysoin taas kerran itseäni ja tätä elämääni. Siinä aamulempeässä kelissä tajuan yhtäkkiä kirkkaasti... Minusta on tullut huomaamattani viihdekäyttäjä. Eikun sekakäyttäjä. Hmmm. Kyllä, sekava viihdekäyttäjä. Näin on päässyt käymään. Jopa minulle. Ihan vahingossa. Hitto.
Huomaan nauttivani sitä omaksi ilokseni. Viihteekseni. Käytän sitä kirkastaakseni aistini ja laajentaakseni omaa tajuntaani. Välillä se aiheuttaa minulle kummallisia haju ja makuärsykeitä, välillä riipoo päätäni migreenin lailla ja samalla saan siitä silti outoa tyydytystä. Välillä se saa minut leijumaan uskomattomissa sfääreissä. Toisinaan taas rauhoittumaan maailman tärkeimpien ja syvimpien koko maailmankaikkeutta syleilevien ajatusten äärelle. Välillä se saa minun sydämeni sykkimään sekopäisen lampaan saparon lailla... Se saa minut heilumaan kummallisissa porukoissa, ihmeellisissä paikoissa. Välillä se saa minut tuntemaan ahdistusta ja haluamaan kaiken jo päättyvän.
Huomaan haluavani sitä aina vain lisää. Ja paljon. Olen tullut siitä riippuvaiseksi. Tarvitsen sitä joka päivä. Aivan jokainen päivä. Osaan jo erottaa, ainakin omasta mielestäni, jo hyvälaatuiset huonosta.. Tiedän jo paikkoja mistä sitä saa jopa yöaikaan, kun tarve yllättää. Olen kokeillut myös pienessä määrin tuottaa sitä itse.. Se on vielä ihan ituina mutta sieltä se tulla putkahtaa aikanaan, niin ihanan rehevänä ja aina niin uusia fiboja antavana.
Mietin, muuttaako tämä käyttö minua ja mihin suuntaan? Pysyvätkö ystäväni rinnallani tästä huolimatta? Haluanko jakaa tätä toisten kanssa, ja missä määrin?? Voinko joutua tästä vaikeuksiin.. Mitä jos muut tuomitsevat minut? Miten minusta tuntuu, että sinäkin ajattelet minusta jo toisin...
Mitä? Siis mitä sinä sanoit?? Pillereitä, lääkkeitä, huumeita, viinaa??? TÄH no ei todellakaan. Minähän puhuin vain taiteesta ja kulttuurista omassa elämässäni. Kuinka olen oppinut, ettei kaiken tarvitse olla tavoitteellista ja terapeuttista toimintaa, vaan taidetta ja kulttuuria voi käyttää ihan omaksi ilokseen ja viihteekseen.
Niin, kuinka nopeasti me vedämmekään johtopäätökset ja tuomitsemme tietämättä mistä onkaan kyse..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti