Kevättä rinnuksissa..

Armaat palleroiset ja riukutikut ystäväni. Erittäin ihanaa pyykkiaineelta ja mullalta tuoksuvaa aamua. Se on nyt Kevät. Sulat tiet. Levoton sieluni räytyy paikallaan olemisesta. Tämä on yhtä tuskaa. Kyllä. Liikkelle olisi päästävä. Jonnekkin edes. Jos ei nyt etelän aurinkoon asti pääse... Kyllä. Minulla on auto. Tai, no.. Ooppeli. Kulkuväline kuitenkin. Iloisen oranssina se tuolla parkkipaikalla odottaa minua ja sulana olevia teitä.. Vakuutusmaksuja vaille katsastettukin... Siinä olisi kesärenkaatkin, rengasliikkeen varastossa odottamassa alle laittamista.. Tosin jo toissakesänä sileät, mutta kuitenkin..

Kuule, rakas jumala, lottopallojen henki, sosiaalivirkailija tai sopivasti kuolemassa oleva ameriikan täti... Kreikkalainen setäkin kävis.. Ruotsalainen eno... tai ihan kuka vaan... En tarvitse paljon, vain tonnin.. Sitten voisin kiitää uljaasti moottori huutaen moottoritietä kauas horisonttiin. Tai pienempiä teitä leppoisasti huristellen, humppa taustalla soiden... Mielenrauhaa. Mielen rauhaa... Ja paskat. Levotonta on siltikin.